Aloittelijalle varmaan 70mm tai 90mm linssikaukoputki ekvatoriaalisella jalustalla (eli siis sellaisella, jonka kääntymisrata seuraa Maan pyörimistä -- tosi halvoissa on monesti atsimutaalinen jalusta eli sellainen joka menee vain ylös/alas ja oikealle/vasemmalle ja niillä on turha yrittää katsella mitään Kuuta kummempaa) lienee paras. Linssikaukoputkessa ei tarvitse murehtia peilien kollimaatiosta yms. samalla tavalla kuin peilikaukoputkessa, ja toisaalta kun putki ei ole mahdottoman iso, niin se on (1) halpa ja (2) kevyt kantaa.

Parinsadan euron hintaluokassa on tämäntyyppisiä putkia, joilla näkee ihan hyvin Kuun, klassiset planeetat ja jotain muutakin: https://www.teleskooppi.fi/bresser-lyra-70900-eq-sky-kaukoputki Nämä ovat halvimpia ei-täysin-leluja mitä kannattaa harkita.

Seuraava askel tuosta olisi joko vähän laadukkaampi linssiputki (esim. https://www.astroart-store.fi/product/1195/messier-ar-90s500-exos-2eq-5, tässä tosin tulee mukana hemmetin jykevä ja painava jalusta joka vaikeuttaa kantamista) tai sitten Maksutov-tyyppinen (joka on tavallisen linssiputken tapaan helppo ylläpitää, ei normaalisti vaadi kollimointia), kuten nämä Ursan verkkokaupassa olevat: https://kauppa.ursa.fi/kauppa/tuote/sky-watcher-starquest-dx-102mc/ https://kauppa.ursa.fi/kauppa/tuote/sky-watcher-starquest-dx-127mc/

Tähtisumujen yms. katseluun taasen tarvitsee helvetin ison peilikaukoputken ja erittäin pimeät taivaat (joita ei Suomesta löydy juuri mistään), eivätkä ne silloinkaan näytä läheskään yhtä hienolta kuin valokuvissa, vaan nimensä mukaisesti lähinnä epämääräiseltä harmaalta sumulta.

Valokuvaaminen kannattaa mielestäni suoraan unohtaa, jos budjetti ei ole tonneissa. Kännykkäadaptereilla ei oman kokemukseni mukaan saa kuvia juuri muusta kuin Kuusta. Nykyään tosin on kaikenlaisia valmiina pakettina tulevia älyratkaisuja, joista löytyy kännykkä-äppillä ohjailtavaa Go-To -toiminnallisuutta ja toisinaan jopa kaukoputkeen integroitu kamera. Näistä en osaa kommentoida omakohtaisesti, mutta voivat olla jopa ihan fiksuja.

Tähtien katselua on mielestäni järkevämpi pitää tekosyynä ulkoilulle, kuin keskittyä siihen kappaleiden näkemiseen. Jos haluaa vaan nähdä taivaankappaleen, niin internetistä löytyy siitä valokuvia, jotka ovat parempia kuin putken läpi voi silmällä koskaan nähdä. Sama pätee myös valokuvaamiseen -- senkin on joku muu jo aina tehnyt paremmin, niin nautintoa täytyy löytää siitä kuvaamisprosessista itsestään.

Edit: muokkasin pari hieman kalliimpaa esimerkkiputkea

Tämä on hiukan kaksipiippuinen juttu. Innostus saattaa lopahtaa, jos hankkii liian halvan ja hankalan räppänän, mutta sitten ei ensimmäiseksi kannata kovinkaan kallista laitetta, koska kaukoputken käyttö suomenmaassa on suoraan sanoen perseestä.

Ainakaan Etelä-Suomessa ei ole monia sopivia päiviä että näkisi jotain. Kesät on kaikkialla liian valoisia. Syksyllä ja keväällä saattaa olla muutama hyvä päivä kohtuu lämpötiloilla, jos pilvet ja sateet suostuu häipymään.

Talvella on usein riittävän pimeetä ja kirkasta, mutta kovemmilla pakkasilla. Perse jäätyy ja kaukoputken muoviset osat tuppaa olemaan hauraita ja jäämään käteen, jonka jälkeen voit suunnitella 3D-pritterin hankkimista, kun vaihto-osia ei saa mistään.

Kannattaa sitten myös selvitellä mitä haluaa katsella, moniin kohteisiin on tehokas kiikari parempi, jos vaan löydät pimeyttä riittävästi. Kaukoputkea tarvii lähinnä kuun yksityiskohtiin, ja muihin aurinkokunnan planeettoihin.

P.S kannattaa ottaa sellainen malli, johon saa myöhemmin hankittua maapllon liikettä kompensoiva moottori, jos aiot tähyillä taivasta lasten kanssa tai isommassa ryhmässä. Planeettojen tähystelyn tarkkuusluokassa tämä planeettamme pyörii yllättävän nopeasti ja kohde häipyy näkökentästä nopeasti.