"Kohdennetun mainonnan maksimoinnin tuloksena ovat syntyneet esimerkiksi klikkiotsikot. Lehdelle on yhdentekevää kuinka laadukasta journalismia he tekevät, sillä he eivät myy journalismia vaan kohdennettuja mainospaikkoja. ...

....Kun asiaa tarkastelee lähemmin, lopulta kohdennettua mainontaa myyvän yrityksen mainospaikat eivät ole sen varsinainen myyntituote. Se olet sinä. Sinun tietosi ovat kauppatavaraa, jota vaihdellaan yritysten kesken. Niitä tietoja käytetään, jotta sinua pystyttäisiin ohjaamaan entistä suurempaan kulutukseen."

Itse sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja tunnen saavani huonekasveista paljon apua sen aiheuttamiin oireisiin kuten mielialanvaihteluihin, rauhattomuuteen ja ahdistukseen.

Kyllähän sen etukäteenkin kai tiesi, että kun Kansallisteatteriin tulee Täällä Pohjantähden alla, ollaan teatteritapauksen äärellä jo noin lähtökohtaisesti. Ja niin todella ollaan, esitys on komea ja herkkä, maailman edessä pienten ihmisten tarinoita kuvaava, suuria tunteita ja aatteita sykkivä, sukupolvien ketjua seuraava ja maanläheistä elämänvoimaa uhkuva.

Seuraavalla kerralla päätin olla näkemättä vain kameran läpi, vaan tuntea hetken. Istuin samaisen kiven luona sateen jälkeen, kun ilma oli täynnä mullan ja märän puun tuoksua. Nyt kamera oli tukevalla jalustalla.

Siirsin kotisivuni, en jaksa muistaa monesko kotisivu on menossa, mutta siirsin sen vihdoin html-aikaan.

Olen vuoden aikana ihaillut ihmisten erilaisia, yksinkertaisia nettisivuja. Pieniä sivuja pikkunetissä kaiken metelin ulkopuolella. Kuinka nuo pienet toisiinsa yhdistyvät saarekkeet tuovat ihmisten persoonallisuudet esiin, niin pienin merkein. Se kuinka järjestät sisällön, sivun värimaailmalla, tavoilla käyttää koodia, leikitellä sillä, ilman, että itse sisältö kärsii. Parhaimmillaan sisältö korostuu ja saa uusia vivahteita.

Siis voi huh huh ja pyhä jysäys! Sisu 2 ei vain lunastanut sille asetettuja kovia odotuksia, vaan se myös ylitti ne. Kyllä saa taas olla suomalaisena ylpeä, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Jalmari Helander pistää jo toistamiseen jenkkilän toimintaleffat nurkkaan häpeämään. Sisu 2 tarjoaa sellaista menoa ja rähinää läpi kestonsa, että päättömimmät kohdat pitää nähdä itse, jotta ne uskoo todeksi.

tässä on ohje jossa pihvit pysyvät varmasti hyvin kasassa!

Tällaiset persoonat, sanotaan nyt vaikkapa eräiden rasististen ja äärioikeistolaisten puolueiden kannattajat, ovat Adornon mukaan auktoriteettiin ja korkeisiin hierarkkioihin jossain aiemmassa kehitysvaiheessaan vahvasti tarttuneita henkilöitä, eikä heidän taipumuksensa poistu, vaikka miten heitä yritettäisiin ymmärtää ja kuunnella. Mekanismi menee nimittäin tiivistetysti jotenkin näin:

Tänä Venäjän aloittaman sodan aikana tämä nostalginen elokuva [Areenasta löytyvä Nostalgia] ei tietenkään ole muodikas, mutta itsenäisenä taideteoksena se on vertaansa vailla. Se on suuri rakkaudenosoitus kotimaalle, ja ehkä vastaavanlaisia ajatuksia on muuallakin maailmassa. Voi vain kuvitella sitä surua, minkä kanssa tämän päivän pakolaiset joutuvat elämään.

Taikinan valmistus aloitetaan yleensä edellisenä iltana. Ruisjauhot, vesi, suola ja juuri sekoitetaan, ja taikinaa jätetään tekeytymään huoneenlämpöön. Pitkä kohoaminen tekee taikinasta helposti käsiteltävää ja antaa leivälle syvän makusävyn. Näkkileipätaikina on perinteisesti melko kiinteää, jotta siitä voi kaulita ohuita, pyöreitä levyjä. Monissa perinteissä leivän keskelle tehdään reikä, jonka ansiosta näkkileipiä voidaan säilyttää pujottamalla ne varraspuuhun.

Ballen kanssa huomio on kuitenkin oikeastaan kaikessa muussa paitsi ajassa – se on enemmän tutkielma siitä, mikä ajasta edes tekee aikaa, ihmisestä ihmistä.

Coccian pieni ja tiivis teos jakautuu kolmeen pääajatukseen: I teoriaan lehdistä maailman ilmakehänä, II teoriaan juuresta tähtien elämänä sekä III teoriaan kukasta (ja siemenstä) järjen muotona. Coccia haastaa, kirjaimellisesti: hän tuo kasvien elämän osaksi korkeaa tietoisuuden "luokittelua" hyläten kuitenkin sekä aiemmat että omat luokitelmansa.

Politiikan tutkijat W Lance Bennett ja Marianne Kneuer kutsuvat tällaista monen laitaoikeiston poliitikon käyttämää retoriikkaa illiberaaliksi viestinnäksi. Silloin retoriikka ei ole vain tapa, keino tai muoto sanoa asioita. Puhetapa itsessään sisältää liberaalia demokratiaa väheksyvän ja murentamaan pyrkivän poliittisen argumentin.

"Antto Vihman kirjoitus keskiluokan kasvavista peloista muistui mieleen lukiessani Danielin peloista siitä kuinka kaikki tulee todennäköisesti menemään katastrofaalisesti pieleen. Keskiluokalle katastrofi ei tarkoita kuitenkaan ilmastonmuutosta ja elinkelpoisen planeetan tuhoutumista, eikä edes sotaa vaan työttömyyttä, köyhyyttä. Epäonnistumista hyödyllisenä, rationaalisena ihmisenä. Sosiaalista kuolemaa kapitalismin leikkikentällä."

Rasittavin ikinä lukemani teos oli tämä. Taideproosaa tosiaankin!