Sananvapaus on suhteellinen mielenkiintoinen juttu, kun sitä aletaan oikeasti puimaan. Se on vapaus, joka monesti vaikuttaa sinuun vasta puheteon jälkeen, mikä ei todellakaan ole mitenkään tavanomaista. Vertauskuvauksellisesti voisi sanoa, että jos esimerkiksi jokamiehenoikeus toimisi kuten sananvapaus, tulisi henkilön mennä ensin johonkin paikkaan ennen kuin hänen oikeuttaan mennä sinne voitaisiin alkaa arvioimaan. Mutta näin se on sananvapauden kanssa. Sä saat kyllä sanoa asioita, mutta vasta tämän sanomisen jälkeen voidaan arvioida että oliko sanominen oikeutettua vai oliko se esimerkiksi kiihoitusta kansanryhmää vastaan, joka omalta osaltaan mitätöi tämän tietyn puheteon laillisuuden.

Toinen mielenkiintoinen juttu tulee sitten jo siinä, että yritetään määritellä, että mitä sananvapaus oikeasti on. Yksi yleinen ajatus on tietysti se, että sananvapaus on vain valtion ja yksilön (tahi yhteisön, ml. yritykset) välinen juttu, että valtio ei ennakkosensuroi eikä kiellä puhetta ellei se ole joissain rajatuissa parametreissa. Tämä on tunnetusti esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltain liittovaltion käsitys sananvapaudesta, joka on (myös todella tunnetusti) heillä määritelty heidän Perustuslain Ensimmäisessä Lisäyksessä. Mutta tämä ei ole ainoa mahdollinen tapa ajatella ko. konseptia, vaikkakin se onkin isossa osaa ns. Vapaata maailmaa.

Noh, mites täällä koto-Suomessa. No, kuten artikkeli sanoi, niin Suomessa sananvapauden taso on ihan jees, eikä todellakaan mitään tasoa "mitään ei saa sanoa". Mutta meillä on Suomessa vieläkin joitain epäkohtia. Esimerkiksi meillä on edelleen olemassa jumalanpilkkalaki nimellä "uskonrauhan rikkominen", mikä taas omalta osaltaan hankaloittaa uskontojen kritisointia, sillä vastakeskustelija voi vedota ko. lakiin ja yrittää argumentoida, että uskonnon kritiikki onkin uskonrauhan rikkomista, mikä taas rajoittaa yhteiskunnallista keskustelua.

Eli, Suomessa on hyvin asiat, eikä todellakaan niin huonosti kuin jotkut haluaisivat uskotella, mutta on vielä parantamisen varaa.